Sisustaminen lähenee

Tämähän tuntuu jo talolta. Lumet on saatu pois sisältä ja lämpö on tullut tilalle. Sisäseinät alkavat hahmottua ja sähköjohtoja vedetään paikoilleen. Huoneet näyttävät tosi pieniltä, vaikka eivät ne sitä kyllä pohjapiirustuksen mukaan voi olla.

Tänään saatiin päätettyä pistokkeiden, koskettimien ja valaisimien paikat. Niitä tulee reilusti. Jouluvaloille ja kännykän latureillekin on nyt ajateltu omat paikkansa ja pistokkeensa. Pieniä asioita, mutta arkielämän luksusta, kun pistokkeet on just siellä missä pitää. Melkein kaikkiin valoihin tulee himmentimet ja osa valoista syttyy liiketunnistimella. Yöllä, kun menee pissalle, vessaan syttyy automaattisesti lempeä valo, joka ei säikäytä uneliasta hiippailijaa.

Seuraavaksi pitää tehdä lopulliset päätökset lattiamateriaaleista, kaakeleista, laatoista ja päättää keittiötilauksenkin sisältö. Keittiön suunnittelu on melkein yhtä tärkeää kuin koko talon. Sen pitää olla toimiva ja hyvän näköinen niin, että siitä tulee joka kerta hyvä mieli. Keittiötoimittaja näyttää onneksi tietävän, mitä emme tienneet vielä haluavammekaan.

Terassilla

Tuossa terassilla me sitten grillaillaan ja istuskellaan iltaa ystävien kanssa. Saunan jälkeen vilvoittelemme  ihanissa korituoleissa ja katselemme järvelle. Kauniina päivänä terassilla voi lukea hyvää kirjaa ja ottaa vaikka viinilasillisen seuraksi.

Turvallisesti terassilasien takana. Kyllä sääskiä, polttiaisia ja mäkäriä harmittaa.

Seinät

Tänään tuli talopaketti. Seiniä alkoi nousta paikoilleen. Tai itse asiassa laskeutua taivaalta. Nosturi nosteli seinän toisensa perään oikeille paikoilleen nopeasti ja tarkasti. Uskomatonta.

Sen verran oli huono tuuri, että syksyn ensimmäiset lumet päättivät sataa juuri samaan aikaan. Lumet on nyt sitten pirtissä ja lisää sataa koko ajan.

En pysty olemaan mitenkään avuksi. Juoksentelen vain taloa ympäri, räpsin kuvia ja yritän pysytellä pois alta. En kysele levottomia. Luotan, mitä tekevät. Pakkohan minun on.

Ihan kauhean näköistä.

Tuleeko tästä ikinä siistiä ja nättiä pihaa? Talon perustuksetkin näyttävät ihan kummallisilta. Olisiko sittenkin pitänyt käyttää arkkitehtiä? Osattiinko me sittenkään ottaa tarpeeksi hyvin kaikki mahdollinen huomioon? Tietääkö nuo miehet, mitä me ollaan ajateltu? Välittääkö ne oikeasti? Onko talo liian iso? Vai liian pieni? 

Tästä on sitten pakko tykätä vaikka kuinka alkaisi kaduttamaan. 

Inno

Sillä aikaa, kun perustuksia tehdään, soraa ajetaan, seiniä pystytetään, ikkunoita sovitellaan, kattoa naulataan, vesiä ja sähköjä vedetään, minä odottelen vuoroani. Ilmoittakaa minulle, kun pääsen paikan päälle sisustamaan. 

Liidän paikalle kuin television sisustusohjelmien itsevarmat ja hymyilevät sisustussuunnittelijat ja näytän vain sormella, mitä tulee minnekin. Ehkä selailen hetken jotain brosyyriä ja sanailen rennosti kirvesmiehen kanssa. Ja seuraavassa jaksossa kaikki on paikallaan, kynttilöissä palaa tuli, pöydällä on punaisia omenoita kulhossa ja sohvalla on söpösti kymmenen erikuosista tyynyä rivissä.

Mitä, eikö?!

Mielikuvitusta

Talon tekeminen vaatii valtavasti mielikuvitusta. Miten auringonvalo osuu olohuoneeseen? Miltä näyttää hirsipaneloitu valkoiseksi kuultovahattu seinä? Missä säilytämme imuria? Kumpi on kivemman näköinen, korkki vai parketti? Mikä on luontevin reitti saunalta uimaan?

Yritän piirtää kuvia tietokoneohjelmalla, mutta tulos on kömpelö. Mittailen kotona nykyisiä huoneita ja kuvittelen seiniä vähän eri kohtiin, jotta hahmottaisin, miten ne kannattaisi tähän uuteen paikkaan laittaa. Kuinka lähelle seinää vessanpöntön voi laittaa, että pystyy hyvin vielä pyyhkimään? Paljonko sängyn vieressä pitää olla tilaa, että vaatekaappi mahtuu auki? 

Miltä minusta tuntuu kevätaamuna, kun istun pirtin nojatuolissa kahvikuppi kädessä ja katson järvelle auringonnousua?

Sweet Home 3D-ohjelmalla askarreltua.

Projektikaavio-ongelma

Olen sertifioitu projektipäällikkö. Olen johtanut projekteja, joissa on tehty kokonaisten matkailukeskusten kehittämissuunnitelmia. Mutta nyt, kun yksi talo pitäisi rakentaa, en osaa tehdä edes projektikaavioita työvaiheista. En tiedä, mitkä ovat päätyövaiheet, mikä niiden kunkin ideaalikesto on, miten työvaiheet suhtautuvat toisiinsa, mitkä ovat kriittisiä tekijöitä puhumattakaan tarvittavista resursseista. Onhan meillä tietysti kokonaiskuva ja -budjetti, mutta kun urakka pitäisi nyt palastella helposti seurattavaksi projektikaavioksi, sormi menee suuhun. 

Ehkä teen projektikaavion sitä mukaa kun työt etenevät. Se on valmis sitten tupaantuliaisissa.

Sievitalo näyttää neuvovan näin.

Äänieristetyt väliovet

Yksi ihanimmista asioista tulevassa talossa ovat äänieristetyt väliovet. Kahdestaanhan me talossa tullaan pääasiassa olemaan, mutta silti toisen aamuöinen kahvin keitto voi repiä hermot riekaleiksi, kun itse olisi mieluummin vielä syvässä unessa. Äänieristetyn oven ansiosta aamuvirkku voi touhuta pirtin puolella hiippailematta ja iltavirkku vaikka katsella televisiota häiritsemättä toisen unta. Takkahuoneessa voi pitää vaikka metsästysseuran vuosikokouksen jatkot ja silti talossa voi mennä rauhassa nukkumaan silloin, kun väsyttää eikä vasta sitten kun viimeinenkin karaokelevy on laulettu kannesta kanteen. 

Keittiön vieressä on vessa ja siihenkin tulee äänieristetty ovi. Ei kuulu ähinät eivätkä pierut ruokapöydän ääreen. Luksusta!

Yksin tämä ei onnistu

Talon rakentamisessa tarvitsee apua, heti alusta alkaen. 

Maanmittaustaitoinen kaveri mittasi ja merkkasi tien ja talon paikan. Tuleva naapuri huolehti, että tontille syntyi tie ja talon paikalle kestävä maapohja. Yksi, ikänsä rakentanut kaveri, lupautui kirvesmieheksi ja toinen valvojaksi. Talopaketin myyjästäkin on tullut melkein jo kaveri. Niin ystävällisen kärsivällisesti hän on suhtautunut jahkailuumme ja suunnitelmien muutoksiin. Maanrakennusfirma, sähköfirma, putkifirma, urakoitsija. Kaikista niistä näyttää löytyvän kokeneita tekijöitä, jotka tuntuvat suhtautuvan vakavasti meille tärkeään projektiin. Rautakauppias ja keittiökalusteiden myyjäkin ovat tarjonneet auliisti palveluitaan ja vinkkejään. Totta kai, heidän elantonsahan on tällaisista projekteista kiinni. Mutta silti vilpittömyyden, ammattitaidon ja yhteistyöhalukkuuden voi helposti aistia. Tämä ympärille kertynyt porukka on se, joka toteuttaa meidän unelman.

Pidetään sitten muuten helkkarinmoiset harjakaiset koko sakille!

Talonrakentamisen helppous

Miten talo rakennetaan?

Perustukset, lattia, seinät ja katto.

Lämmitys.

Väliseinät, ovet ja ikkunat.

Sähköjohdot.

Kalusteet.

Helppoa kuin heinänteko.

Kummastakaan ei minulla ole mitään kokemusta.

Tie

Rantaan tehtiin tie. Se syntyi sormia napsauttamalla. Kävimme tulevan talon paikalla, kun siellä ei ollut kuin porojen polkuja. Kahlasimme mättäikössä puoli kilometriä järven rannalle ja huidoimme ilmaan merkkejä talon nurkkapaikoiksi ja tien kulkusuunnaksi. Seuraavan kerran kun kävin tontilla, tie oli siinä missä pitikin ja talon paikalla odotti tasainen hiekkakenttä. 

Jos näin kätevästi sujuu koko rakennusprojekti, pitää tarkkaan miettiä, mitä merkkejä huitoo ilmaan. Ne näyttävät toteutuvan.

Järven rannalla

Tontti on järven rannalla, luontotyyppinä jänkärääseikkö.  Märkää mättäikköä, jossa kasvaa suopursu, tupasvilla, variksenmarja ja kitukasvuinen kuusi. Muutama harva mänty ja kippurainen koivu kasvaa kuusien seassa. Pisin puu on sähköpylväs.

Näkymä järvelle pelastaa kaiken. On ihan sama, onko maa jalkojen alla jänkää, kivikkoa, hiekkaharjua tai vaikka aavikkoa. Pääasia, että siitä on pääsy järvelle. Järvi on iso, vastarannallekin on monta kilometriä. Ja lähimpään naapuriin. 

Unelma toteutuu

Teemme talon keskelle ei mitään.

Tai oikeastaan keskelle kaikkea sellaista, mitä on pitkään kaivattu ja tarvittu.

Hiljaisuutta, puita, variksenmarjoja, järveä, lumitöitä, jäniksen jälkiä, puukiuasta, aamu-uintia, umpihankea, lintulautaa, riistamaita, halkosavottaa ja satunnaisesti toimivaa puhelinverkkoa.